Kommentit ovat pois tähän virkaan

Autuas se joka ei loukkaannu minuun

 

Jokainen uskova joutuu elämänsä aikana kohtamaan myrskyjä jotka ravisuttavat meitä ja uskoamme Jumalaan. Usein juuri noissa hetkissä Jumala tuntuu etäiseltä. Psalmien kirjoittajien tavoin toteamme, ”Jumala miksi olet kaukana, miksi et kuule, etkö näe?” Odottamattoman kärsimyksen edessä huomaamme ajattelevamme eikö Jumala olekaan sen kaltainen mitä luulimme Hänen olevan.

 

Eräs raamatun suurimmista sankareista löysi itsensä tämän kaltaisesta tilanteesta. Johannes Kastaja on monellakin mittarilla poikkeuksellinen mies raamatun historiassa. Hän oli mies, jonka tehtävä ja palvelutyö ilmoitettiin jo 700 vuotta ennen hänen syntymää.  Tämän lisäksi, enkeli Gabriel ilmoitti häneen iäkkäille vanhimmilleen että syntyvä lapsi (Johannes) olisi Jumalan valitsema ja toimisi Messiaan tienraivaajana. Aikuisena Johannes oli itse tästä vakuuttunut, sillä kun häneltä kysyttiin kuka sinä olet, niin Johannes vastasi että hän on täyttymys Jesajan profetialla Messiaan edellä kulkevasta Jumalan palvelijasta. Johannes Kastaja täyttikin suuret odotukset, sillä  Jeesus puhui hänestä suurimpana tuohon asti eläneistä Jumalan palvelijoista.

Kuitenkin Johannes Kastaja on se joka Jeesuksen uskovista ehkä kaikista suorasanaisimmin kyseenalaisti hänen Messiaanisuuden. Tämä tapahtuu Johanneksen ollessa Herodeksen vangitsemana. Vaikka Johannes kuulee Jeesuksen poikkeuksellisesti ihmeteoista – niin Jeesus ei silti näytä täyttävän niitä odotuksia, jotka hänellä henkilökohtaisesti oli Jeesuksen suhteen. Johtuiko Johanneksen pettyminen Jeesukseen hänen omasta vankeudesta, vai siitä että Jeesuksen palvelutyö ei tähdännytkään poliittisen kansannousuun, vai molemmista, niin emme ole varmoja, Sama Johannes, joka oli itse suureen ääneen ja suurella varmuudella julkisesti julistanut Jeesuksesta,  ”Katso, Jumalan Karitsa joka pois ottaa maailman synnin” on nyt syvän epäilyksen valtaama.   Aikaisempi varmuus näyttää olevan kadonneen kuin tuhka tuuleen, kun hän lähettää opetuslapsensa kysymään Jeesukselta ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaman toista?”

Ehkä löydät itsesi tilanteesta, johon et nähnyt että päätyisit. Olethan palvellut Jumalaa, ja halunnut noudattaa hänen tahtoaan. Löydät itsesi tilanteesta missä näyttää siltä, että se Jeesus jota palvelit tuottikin sinulle pettymyksen. Elämä hänen kanssaan ei näyttänytkään siltä mitä luulit. Toiveet, jotka ei ikinä toteutunut, tai ne jotka toteuduttuaan ajautui elämän karikoihin. Odottamaton lääkärin raportti, lähimmän ihmisen petos, sinun tai sinulle rakkaan kärsimys. Jokin sai sinut kysymään Johanneksen tavoin, oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?

Jeesuksen vastaus Johannekselle on lohdullinen. Ensinnäkään Jeesus ei näytä säikähtävän ja kauhistelevan Johanneksen kysymystä. Jeesus ei toru, tai moiti Johannesta. Päinvastoin, Johanneksen opetuslasten lähtiessä, hän puhuu Johanneksesta hyvin korkeaan sävyyn. Jumala ei halveksi sinun kipuja ja epäilyksiä.  Rakastavana Isänä hän odottaa juuri sitä että vuodatamme kipumme hänelle. Toiseksi, Jeesus vastauksessaan vakuuttaa että vaikka Johannes ei sitä näe – niin Jumala on täysin uskollinen lupauksilleen, ja että myrskyjemmekin keskellä Hän on Vapahtajamme joka toteuttaa hyvää ja pelastavaa tahtoaan. Mutta mikä ihmeen Vapahtaja hän olisi, jos hän ei vapauta fyysisestä vankilasta tai pelasta  poliittisen sorron alta? Mikä oli ilosanoma ja vapauttava sanoma sorretuille ja ahdistetuille?

Edellä mainittuihin kysymyksiin Jeesus vastaa,  että ”autuas se joka ei loukkaannu minuun”. Aikamme vallitseva käsitys Jeesuksesta on niin kesy ja laimea, että saatamme ajatella miten kukaan voisi Jeesuksen loukkaantua? Seurakuntaan kyllä ja uskoviin kyllä, mutta eihän Jeesuksen kukaan loukkaantuisi! Kuitenkin Jeesuksen persoonaan ja evankeliumiin liittyy syvä loukkaus. Jeesuksen mukaan meidän suurin ongelmamme ei ole asioissa itsemme ulkopuolella, eikä edes rappeutuvassa kehossamme. Evankeliumi kyllä tunnistaa nämä ongelmat, eikä vähättele niiden aiheuttamaa tuskaa ja tuomitsee kaiken pahuuden. Evankeliumi sisältää myös kehotuksen oikaista vääryydet ja taistella totuuden puolesta samalla kun se lupaa että kaikki tehdään uudeksi. Mutta Jeesuksen persoonan loukkaus on siinä, että hänen mukaan meidän suurin ongelmamme ei ole ulkoistettavissa johonkin asiaan tai tapahtuneeseen, vaan se kohdistuu minun sydämeeni ja siihen kuka minä olen. Suurin ongelmamme on siinä, että olen syntinen ihminen täysin pyhän ja oikeudenmukaisen Jumalan edessä. Tämän pahuuden tähden jokainen ihminen on Jumalan oikeudenmukaisen tuomio alla, ja tämä tuomio vain odottaa täytäntöönpanoaan.

Oppi synnistä onkin vihatuin Jeesuksen ja raamatun opetuksista. Toissa kesänä juttelin Koffin puistossa noin 40 vuotiaan miehen kanssa Jeesuksesta ja evankeliumin sanomasta. Puolitoista tuntia kestäneen keskustelun jälkeen tämä menestyneen oloinen mies totesi: ”Olen valmis tulemaan seurakuntaanne, mutta yhdellä ehdolla. Tulen seurakuntaanne jos kiellätte opin ihmisen syntisyydestä, sillä en voi sitä millään hyväksyä.” Hänellä ei ollut ongelmaa uskoa rakastavaan Jumalaan, mutta hänen ongelma oli uskoa, että ihminen olisi paha ja että Jumala oikeudenmukaisuus vaatisi, että pahuus tuli rangaistuksi.

Miksi olisi autuasta olla loukkaantumatta tähän? Sekö, että surkuttelen elämääni toivottomana syntisenä ja odottaen että milloin tuomioni tulee? Ei, autuus liittyy siihen, että ymmärrän että juuri tästä syntiin langenneen tilasta Jeesus tuli meitä pelastamaan. Jeesus tulee ihmiseksi vapauttaakseen ihmisen synnin orjuudesta ja syntisen ansaitsemasta tuomiosta. Jeesuksessa Kristuksessa tuomari itse tulee tuomituksi, jotta voisi rakkaudessaan tuoda meidät itseään lähelle.  .Armahdus, syntien anteeksisaaminen, iankaikkinen elämä, Jumalan lapsen asema – se kaikki kuuluu hänelle joka ei loukkaannu Jeesukseen. Siksi, on autuasta olla loukkaantumatta Kristukseen.

Lopuksi Kristuksen kärsiessä ristillä ja hänen kuollessaan kukaan ei nähnyt mitä hyvää siitä voisi ikinä tulla. Juuri kuitenkin hänen kärsimyksensä kautta – tulimme osaksi suurimmista siunauksesta. Tämän valossa me tiedämme, että jokainen uskova joka kärsii ei kärsi sitä tuomiona synneistään, sillä Kristus kärsi kertakaikkisesti meidän tuomiomme.  Toisaalta Kristuksen kärsimyksessä näemme sen, että kärsimys jota kohtaamme ei ole vailla tarkoitusta, sillä Jumala itse toi siunauksen meille juuri kärsimyksen kautta. Juuri siksi että hän oli kipujen mies – Hän oli kykenevä meidät pelastamaan. ”Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.

Kommentit ovat suljettu.